Innottomuus voi muuttua innostukseksi

       ”Ettei tarttis elämässä tehdä sellasta työtä, jota on pakko tehdä.” 

Näin toivoi radiohaastattelussa eräs koulunsa päättävä nuori tulevasta elämästään. Hyvä, kun nuorilla ihmisillä on unelmia ja tavoitteita niin opiskeluun kuin tulevaan työhön. Pakko on huono motivoija työn tekemiselle. Kannattaa mieluummin mennä unelmia kohden. 

Entä sitten, jos jossain elämänvaiheessa onkin pakko tehdä työtä, joka ei oikein kiinnosta? Unelmatyössäkin on rutiininsa, se selviää aloittavalle yleensä vasta myöhemmin. Jos työn vastaanottaa, eikä se ole juuri toivottu unelmapaikka, täytyisi siihen kuitenkin motivoitua. Ainakin sen verran, että hoitaa oman tehtävänsä kunnolla. 

Asennetta voi muuttaa itse

Jokainen vastaa omasta asennoitumisestaan. Toinen pystyy motivoitumaan kulloiseenkin tehtävään, kun taas toisella loppuu motivaatio heti, jos työ ei ole mieluista. Kysymys on loppujen lopuksi ihmisen omasta valinnasta. Annanko pakon ohjata, vai päätänkö itse kiinnostua tehtävästä, joka minulla on?  Voin valita 

”Teen sitä, mitä haluan.”  

tai jos se ei heti onnistu,

”Haluan sitä, mitä teen.” 

 

Jos on kyky uppoutua tehtävään kuin tehtävään, oppii koko ajan uusia asioita, ja työstä tulee pikkuhiljaa mielenkiintoisempaa. Ykskaks voi huomata jopa innostuvansa työstä. Kaikki eivät siihen kykene, ja osa laahustaakin työhön ikävystyneenä ja harmistuneena. Tunnelmaa kuvaa hyvin suomalainen euroviisukappale: ”Aina mun pitää…”

Mitä esimies voi tehdä?

Esimiesparka, ei ole mukavaa saada työpaikalle innotonta työntekijää, joka on tullut työhön pakon vuoksi. Niinkö? Ei tilanne kuitenkaan ole toivoton, vaan enemmänkin iso haaste esimiehelle. Joku sanoisi tähän heti, ettei ole esimiehen tehtävä yrittää pumpata motivaatiota työntekijälle. Eipä niin tarvitsekaan tehdä, ei edes voi. Vastuuta ei voi siirtää työntekijältä esimiehelle. Ihminen motivoituu itse tai sitten ei. Sitä ei voi pakolla kaataa.

Työstä tulee rankkaa pakkopullaa, kun motivaatio katoaa.

Työstä tulee rankkaa ”pakkopullaa”, kun motivaatio katoaa.

Se mitä esimies voi tehdä, on että hän herättää omalla johtamistavallaan työntekijän kiinnostuksen takaisin työhön. Se ei tarkoita uusien palkkioiden keksimistä, ei houkuttelua, eikä varsinkaan yltiöpositiivisuutta. Se tarkoittaa ihmisen kohtaamista, ottamista työntekijä mukaan häntä koskeviin asioihin, luottamusta ja vapauden antamista. Sellainen johtaminen mahdollistaa työntekijän oman sisäisen motivaation heräämistä. Arvostava johtaja avaa tietä innostuksen syntymiselle.

Työntekijältä ei voi heti odottaa innostusta. Se tulee tekemisen myötä, kun ensin kiinnostuu työstään, ja oppii myös arvostamaan sitä. Ihmisiin voi vaikuttaa, ja ihmiset pystyvät muuttumaan. Esimies voi auttaa työntekijää löytämään oman parhaansa. Ja kun sen löytää, entinen tunne pakosta voikin muuttua haluksi onnistua. Se saa innostumaan! 

Haluatko olla innostava johtaja, joka auttaa työntekijää menestyksen tielle? 

Kysy, kommentoi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s