Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta kannattaa vaalia, sillä ne viestivät yrityksen kulttuurista

Yhtenä pimeänä aamuna ajoin autolla etuajo-oikeutettuun risteykseen. Juuri kääntyessäni oikealle huomasin yhtäkkiä pyöräilijän tulevan vasemmalta vauhdilla. En nähnyt häntä pimeässä, eikä hän huomannut minua. Saimme molemmat äkkiä väistettyä toisiamme, mutta vähältä piti. Seurauksena oli vain molempien pelästyminen.

Minua toki harmitti, etten ollut huomannut häntä (liekö ollut liian vähän heijastimia?), mutta myös se, ettei hän näyttänyt piittaavan liikennesäännöistä. Tunteet olivat pinnassa, sillä minulle olisi ollut järkyttävää nähdä nuoren naisen loukkaantuvan. Ei kukaan autoilija halua joutua sellaiseen tilanteeseen. Ja jos jotain olisi tapahtunut, se olisi ollut minun syytäni huolimatta siitä, ettei pyöräilijä olisi saanut tulla vasemmalta kylkeeni. 

Teki mieli ”ripittää” häntä kunnolla, mutta hengitin kuitenkin ensin pari kertaa syvään.

 

Pysäytin autoni. Tyynnytin pahimman tunnetilani ennen kuin aloin jutella hänen kanssaan. Aloitin keskustelun pyytämällä häneltä anteeksi ja kysymällä, miten hän voi. Näin pelästyksen hänen kasvoillaan, mutta hän kertoi olevansa kunnossa. Yritin mahdollisimman rauhallisesti pyytää häntä jatkossa olemaan varovainen autojen seassa pyöräillessään pimeässä etenkin risteyksissä. Aina ei autolijakaan voi olla täydellinen ja huomata kaikkea.

Tämä oli minulle muistutus paitsi varovaisuudesta liikenteessä, se oli myös opetus omien ikävien tunteiden hillitsemisestä kiperässä tilanteessa. Ainakin omasta mielestäni onnistuin kohtuullisesti itsehillinnässä, niin myös pyöräilijä. Kuinka helposti suuttumus ja syyttely voivat purkautua, kun itse on tunteiden vallassa. Vaikka on inhimillistä sortua syytöksiin, on tärkeä opetella vetämään sisään henkeä ja välttää purkautumista. Rauhoittaminen on sittenkin paljon tärkeämpää ja hyödyllisempää kuin oikeassa olemisen todistaminen tai toisen läksyttäminen. 

Siitä huolimatta että toinen tekee väärin, vihainen tunnepurkaus ei auta eikä paranna mitenkään tilannetta. 

 

Kannattaa miettiä hetken, millaisella tavalla reagoi.

Kannattaa miettiä hetken, millaisella tavalla reagoi, kun tunteet ovat vahvasti mukana pelissä. Tärkeämpää kuin miettiä, kuka on syyllinen, on hyväksyä tunteet ja pohtia ratkaisua päästä niistä yli.

Työelämässä tapahtuu silloin tällöin tunnepurkauksia. Niitä voivat aiheuttaa niin asiakkaat, esimiehet kuin työntekijät. Useimmiten tilanne tulee yllätyksenä. Olen itsekin joutunut muutaman kerran työssä kokemaan, kun joku menettää malttinsa, alkaa huutaa ja haukkua tai paiskia ovia. Vihan ja pettymyksen tunteet purkautuvat esiin, ja tunnetilassa unohtuvat kaikki hyvän käytöksen säännöt. Vastaanottajat joutuvat ikävien sanojen ja katseiden kohteeksi, vaikka eivät olisi edes mitenkään syyllisiä toisen tunteisiin. 

Miten pitäisi reagoida tällaisessa tilanteessa? Huutamiseen ei kannata vastata huutamalla tai pyytämällä toista rauhoittumaan. Sellainen vain vahvistaa toisen tunnetilaa. Parempi on vaihtaa aktiiviseen kuunteluun. 

Myötätunto, kyky asettua toisen asemaan ja taito kuunnella auttavat ihmistä irrottautumaan negatiivisesta tunnekehästä.  

 

Oma myönteinen asenne vaikuttaa siihen, millaisena vuorovaikutus jatkuu. Jos itse hallitsee tunteensa, voi kyetä kääntämään toisen tunnetilan positiiviseen suuntaan, jolloin päästään ratkaisemaan ristiriitaa tai ongelmaa, joka aiheutti tunnevyöryn.

Työpaikka ei saa olla mikään tuomioistuin, jossa syytetään ja tuomitaan virheistä. Ne ovat inhimillisiä. Joskus tunnepurkaukseen voi olla vaikuttamassa monet muut syyt kuin mitä työpaikalla on sattunut. Yhtenä päivänä vaan ”kuppi kaatuu”.  Hankalana koetut tunnetilanteet on tärkeää käsitellä työyhteisössä keskustellen, kun asiaan on löytynyt ratkaisu ja tunteet ovat rauhoittuneet.  

Arvostava lähestymistapa tukee paremmin ihmistä omien tunteiden hallintaan kuin leimaaminen huonoksi tai kyvyttömäksi. 

 

Silloin tunnepurkauksen saaneen henkilön on helpompaa myös pyytää asianosaisilta anteeksi käyttäytymistään. Sellainen voi lujittaa työyhteisön henkeä ja yhteistä tunnetaitoa. 

Hyvät tavat, kiitos, anteeksi, olen pahoillani ym. edistävät hyvää työkulttuuria. Anteeksipyytämisen taustalla ei tarvitse olla syy, että on tehnyt väärin. Anteeksipyyntö voi olla myötätunnon osoitus siitä, että pystyy hyväksymään toisen tunteet, eikä halua tarkoituksellisesti loukata häntä. Kiitokseen ei myöskään tarvita mitään suurta syytä. Aivan hyvin voi kiittää pienistä arjen teoista tai työkaveruudesta tai esimiehen antamasta huomiosta. Positiivinen yhteisöllisyys rakentuu inhimillisyydestä ja hyvästä ihmisten kohtaamisesta. 

Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, mutta jokainen voi lisätä omia tunnetaitoja ja kykyä kohdata erilaisia vuorovaikutustilanteita. 

 

Ihmisten käyttäytyminen viestittää myös organisaation kulttuuria. Hyvä käytös kannattaa, sillä koskaan ei voi tietää, kenet kohtaa jonain päivänä asiakkaana, esimiehenä, työnhakijana, työkaverina tai vaikkapa ystävän juhlissa. 

 


Tilaa koulutusta johtamisesta, voimaannuttavasta työkulttuurista, itsensä johtamisesta ja työhyvinvoinnista.  Kohota ihmisiä, ja lisää työyhteisön hyvinvointia ja toiminnan tuloksellisuutta. Pyydä tarjousta. Täytä oheiset tiedot.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s