Onnistuuko ihmisten kohtaaminen arjessa vai ryöstääkö kiire aikasi?

Kiire taitaa olla eniten käytetty sana työelämässä. Se toistuu päivittäin, joskus jopa monta kertaa. ”Ei nyt, minulla on kiire” ”Huh huh, kuinka on kiire”.  Ja kun kysytään toisen kuulumisia työstä, usein ensimmäinen vastaus koskee kiirettä. 

Minulla on kiire ja sinulla on kiire, eikä meillä ole aikaa toistemme kohtaamiseen. 

 

Ja vaikka kuinka päätän, että lopetan puhumasta kiireestä, huomaankin yllättäen vastanneeni juuri samalla tavalla. 

Miksi puhumme niin paljon kiireestä?

Kiireen puhumisesta on tullut tapa ja osa työelämän ”small talkia”. Useimmiten se sanotaan ajattelematta mitään erityistä. Työssä kuuluu olla kiirettä.  Se tuntuu olevan jotenkin pelin henki. Ikään kuin kiireinen olisi tärkeän synonyymi. Sama näyttää jatkuvan, kun ihmiset jäävät työstään eläkkeelle. Hekin puhuvat kiireestä.

Kiire on myös helppo ja ymmärrettävä vastaus. Kysyjä siirtää useimmiten omat kysymyksensä tuonnemmaksi huomatessaan toisen puhuvan kiireestä. Eihän nyt kiireistä ihmistä kannata ruveta häiritsemään, varsinkaan jos haluaa käyttäytyä hienotunteisesti. Kiireinen voi osoittaa käytöksellään itsekkyyttä, kun sivuuttaa helposti toisen ihmisen ja hänen asiansa. Ja samalla hän viestittää:  ”MInä ja minun työni ovat tärkeämpiä kuin sinä ja sinun asiasi”. 

Silloin unohtuu, mikä merkitys työyhteisössä voi olla arjen pienillä kohtaamisilla. 

 

Tottakai kiireeseen löytyy monia syitä. On määräajat, hektiset työpäivät, monet päällekkäiset tehtävät, työn keskeytykset, oma keskittymisen vaikeus, töiden organisointi, ajankäytön hallitsemattomuus jne. Kiireen kokemus on todellista, sitä ei voi kiistää. Mutta…..

Kiireestä puhuminen tuskin auttaa meitä selviytymään paremmin töistämme. Päinvastoin. Kun toistamme puheissamme kiirettä, se saa vielä suuremman vallan mielessämme kuin jos toteaisimme vaikkapa, että meillä on töitä tehtävänä.

Kiireestä tulee herkästi mielentila, joka johtaa stressin tuntuun. Pulssi voi nousta ja hengitys kiihtyä pelkästään siitä, kun katsoo kalenteria tai kelloa. Kiireen sijasta voi keskittyä mielessään työhön ja siihen, mikä on oleellista työn onnistumiselle juuri tänään. 

Puhumalla kiireestä lisäämme kiireen tunnetta ja tartutamme sitä ympärillämme oleviin ihmisiin. Se vaikuttaa työn tekemisen tapaan ja työyhteisön ilmapiiri voi kiristyä.  Sellainen ei edistä hyvää ja tehokasta työn tekemistä. 

 

Kiire saa meidät juoksemaan yhä nopeammin, että ehdimme tehdä kaikki työt. Samalla se voi sokeuttaa meidät näkemästä, mikä on oleellista ja tarpeellista työn tekemiselle.

Entä jos esimiehellä on niin kiire, ettei hänellä ole aikaa ihmisten kohtaamiseen?

Jos esimies välttää töidensä vuoksi ihmisten kohtaamista, mitä johtaminen on silloin? Johtaako esimies silloin ihmisiä vai vain asioita? 

Johtamisen perustehtävä on kadoksissa, jos esimiehellä ei kiireen vuoksi ole riittävästi aikaa vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Ja jos hän ei tunnista sitä tärkeäksi tehtäväkseen.

 

Moni kiire syntyy työssä siitä, ettei ihmisillä ole aikaa kohdata toisiaan. Puhua yhdessä työstä, kysyä, esittää ajatuksia ja varmentaa yhteistä ymmärrystä. Joskus kysymys kiireen keskellä saattaa olla ratkaiseva työn onnistumiselle. Jos se kysymys jää kuulematta ja huomioon ottamatta, työn tuloskin voi olla toinen. Kiire saattaa estää kysymyksen tulemista esille myöhemmin. 

Jos esimiehen ja työntekijöiden keskinäinen vuorovaikutus on vähäistä ja kiireen sävyttämää, työssä syntyy helposti epäselvyyksiä, väärinymmärryksiä ja virheitä. Niiden selvittelyyn menee aikaa ja useimmiten kohtaamme siinä tilanteessa toisemme negatiivisessa kontekstissa. Kiire lisääntyy, ilmapiiri huononee ja työn tehokkuus kärsii.

Aika on rajallista, mutta aikaa on aina siihen, mitä arvostaa. Hyvä esimies panostaa arjen kohtaamisiin ja vuorovaikutukseen. 

 

Jos ei ole aikaa pidempään keskusteluun, voi antaa edes pienen hetken toiselle. Avoin katsekontakti, elekieli ja tunnetila voivat välittyä muutamassa sekunnissa. Jos on halu kuulla, eikä ehdi heti, aina voi sopia keskusteluajasta. Joskus asiat hoituvat myös lyhyesti. Siksi kiirettä ei kannata mainita. Se voi pilata kohtaamisen. 

Luopumalla itse kiireen puhumisesta ja sen näyttämisestä, johtaja luo tilaa myös työyhteisön keskinäiselle vuorovaikutukselle. 

Sanat ovat sanoja, mutta toiminta ratkaisee. Jokaisen on hyvä kuitenkin tiedostaa, että sanat johtavat jo mielessämme toimintaan. Kiireestä voi tulla huomaamatta isäntä, joka johtaa tekemistä.

Kannattaa miettiä hetki seuraavan kerran, kun suusta putoaa ”kiire-sammakko”.  Siinä vaiheessa tilanteen voi vielä korjata ja kääntää kuuntelulle.

 

 


Tilaa koulutusta johtamisesta, voimaannuttavasta työkulttuurista, itsensä johtamisesta ja työhyvinvoinnista.  Kohota ihmisiä, ja lisää työyhteisön hyvinvointia ja toiminnan tuloksellisuutta. Pyydä tarjousta. Täytä oheiset tiedot.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s